Joillakin yksinäisyyttä on liikaa. Toiset tarvitsisivat (oikeanlaista) yksinäisyyttä lisää. Mutta miten liittyminen yhteen ja vuorovaikutus toisten kanssa on samanaikaisesti ”kuolemaa” ja välttämätön osa onneamme? Vieraana tekstissäni Bernardo Soares, yksinäisyyden huippuosaaja ja kokemusasiantuntija.
Kaikki luovuudesta (plus vähän extraa) sinulle, jota kiinnostaa uuden synnyttäminen ja aikaan saaminen.
”Ja eiks vaa ooki yllättävää mite harvoin semmosii ampumisii tapahtuu ku kummiski tietää mimmosii paikkoi koulut on?” –ote Iida Rauman romaanista Hävitys
Torju keppihyypiöiden latistusmankelit ja pienisieluisuuslantakasojen pierunpölähdykset. Nouse kasvuilkamoivasti kipitysuomistasi kohti inhimillisyyden kevätsointista kirkkauslupausta. Tartu elämän suureen kantoaaltoon, hyödynnä ihmissuuruutesi soluvoimaa ja vuorovaikuta keskinäiskunnioittavasti, ilman ilkeyssärmää.
Huonosti johdetut organisaatiot synnyttävät silppua työntekijöidensä arkeen. Niissä kehittämistä ohjaa näköalaton osaoptimointi – ei asioiden sujuvoittamisen intohimo.
Johtajan pitää olla teloittaja, joka tappaa yhden vaihtoehdon pelastaakseen toisen. Uudestaan ja uudestaan.
Hyviä ohjeita omia vakiintuneita rutiinejaan rakastaville ylläpitäjäjohtajille, jotka eivät halua alituisesti uusia aloitteita esittäviä työntekijöitä kiusakseen.
On väärinkäsitys, että keskustellessamme tärkeistä asioista ja yrittäessämme ratkaista niihin liittyviä kysymyksiä meidän pitää toimia vakavasti, ilottomasti, mahtipontisesti, tärkeilevästi ja nauruttomasti.
