Jussi T. Koski: Tärkeitä asioita

Olen koulutukseltani kasvatustieteen tohtori (Helsingin yliopisto). Työskentelen Creleco — Creative Learning Consulting Int. yrityksessäni. Autan asiakkaitani kehittämään suorituskykyisiä työnteon tapoja — kestävän kehityksen hengessä.

Osaamisen, asiantuntijuuden ja luovuuden lyhytnäköistä ryöstöviljelyä olen nähnyt ihan liikaa ja niin läheltä, että tiedän mistä puhun. Siksi puhun aina samanaikaisesti yhtäältä työssä viihtymisestä ja toisaalta tuloksellisuudesta.

Monia toimeksiantojani voi kutsua raivaushommiksi luovuuden miinakentällä. Sieltä — monien työyhteisöjen arjesta — löytyy monenlaisia asioita. Miinakentän yhdeltä laidalta saattaa löytyä tavoitteetonta ja innotonta itsetyytyväisyyttä. Toiselta laidalta löytyy tehokkuusharhaista tolkutonta turbotouhukkuutta, itsetuntemuksen ja aitouden puutetta, innovaationeuroosia, kyvyttömyyttä keskittyä.

Keskellä miinakenttää törmäät ehkä kyynisyyteen, itseinhoon, väsymykseen. Aivan omanlaisensa miinan muodostavat jatkuvasti muuttuvat ja liian monet tavoitteet, jotka tekevät pitkäjänteisen toiminnan mahdottomaksi.

Olen kirjoittanut paljon noista asioista. Koulutuksissani kertaan kärsivällisesti, miksi nuo asiat ovat tutkitusti miinoja menestyksen tiellä ja miten ne voidaan purkaa.

Toimin kutsumustehtävässä, intohimojeni parissa. Ensimmäinen intohimoni on ymmärtää yhä paremmin ihmisten ja yhteisöjen oppimista, luovuutta sekä samanaikaisesti ilokasta, tehokasta ja aikaansaavaa elämää. Toinen intohimoni on kertoa oppimastani elävästi ja innostavasti toisille ihmisille.

Toteutan kutsumustani paitsi koulutusten, presentaatioiden ja kehityshankkeiden muodossa, myös julkaisemalla kirjoja. Lisäksi minulla on yksityisvastaanotto. Tavoitteeni on tuottaa kaikille asiakkailleni lisäarvoa, jonka sekä tunteen että järjen mittarit rekisteröivät.

Koen olevani etuoikeutettu, koska voin yritystoimintani kautta toteuttaa myös eettistä kutsumustani. (Kuulostipa edellinen virke Sinusta kiinnostavalta tai vastenmieliseltä, suosittelen että jatkat vielä lukemista.)

Olen huomannut, että itseäni, asiakkaitani ja yhteistyökumppaneitani yhdistää muutama ominaisuus. Haluamme valjastaa arkemme ylevän palvelukseen. Haluamme torjua kyynisyyttä ja varjella idealistisuuttamme. Emmekä pelkää sanoa tätä ääneen ja elää sanomaamme todeksi.

Ajattelemme, että ihmiset ja organisaatiot ovat olemassa tehdäkseen toisilleen hyviä ja arvokkaita asioita, innostaakseen toinen toisiaan eteen- ja ylöspäin. Mielestämme meidän ihmisten pitää ajatella toinen toisistamme enemmän, ei vähemmän. Olemme vakuuttuneita siitä, että meidän pitää kohdata itsemme ja toinen toisemme kokonaisina, sillä sellaisia me rooliemme takana ja ihomme alla kaikki viime kädessä olemme ja haluamme olla.

Paneudumme tekemiseemme ja tavoitteisiimme aina tosissamme ja täysillä mutta emme tosikkomaisesti tärkeillen. Meille tekemisen ilokkuus ja tehokkuus sekä elämäelämä ja työelämä ovat saman kolikon kaksi puolta.

Kaikki edellä sanottu edellyttää kysyvää ja kyseenalaistavaa asennetta ja välillä kirpeidenkin asioiden kohtaamista. Aito oppiminen ja kehittyminen ei ole vain ruusuilla tanssimista vaan välillä myös jalkapohjiin painuneiden ruusunpiikkien poistamista pinseteillä. Ja ymmällään olemista ennen uuden, entistä paremman ymmärryksen hahmottumista.

Jos ajattelet saman suuntaisesti, yhteistyöllemme on olemassa hedelmällinen lähtökohta.

Ennen siirtymistäni päätoimiseksi yrittäjäksi olen työskennellyt muun muassa kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistossa, tutkimusjohtajana Helsingin kauppakorkeakoulun Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskuksessa sekä asiantuntijatehtävissä opetusministeriössä. Opiskeluaikanani työskentelin muun muassa kesämyyjänä Alkossa ja koulupoikana hammasproteesilähettinä erikoishammasteknikon laboratoriossa. Vain kerran mummun proteesit päätyivät papan suuhun hammaslääkärin sovitustuolissa. Muutaman kerran tunnustan myyneeni sääntöjen vastaisesti säälipullon Sorbusta kroonisessa humalassaan tärisevälle kanta-asiakkaalle. Se oli harkittu moraalinen teko.

Kaikista kallein pääomani on kuitenkin se ihmettelevä, leikkivä ja naurava pikkupoika, jonka tiedän onnistuneeni säilyttämään sisälläni. Hänestä olen hyvin ylpeä ja hän on minulle hyvin rakas.

Kun kuulet minun puhuvan ja esiintyvän, kuulet välillä myös häntä. Kun luet kirjojani, löydät sieltä täältä myös hänen kommenttejaan. Kun joskus hairahdun liialliseen järkeilyyn tai tärkeilyyn hän tökkii minua sisältä päin ja huutaa huuu.

Hän ei voi sietää keinotekoista imagonrakentamista, trendipelleilyä, tyhjiä lupauksia, öykkäröivää machoretoriikkaa, itsensä ylentämistä muita alentamalla eikä ihmisiä, jotka kieltäytyvät kääntämästä takkiaan vaikka heidän nuttunsa olisi nurin.

Jos hänelle sattuisi käymään huonosti, minäkin olisin mennyttä miestä.

Jussi T. Koski