sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Lyhyiden ajatusten aika


Tämä aika hylkii pitkiä ajatuksia, koska niiden ajattelemiseen ei ole kärsivällisyyttä eikä aikaa. Aikamme kuluu lyhyiden ajatusten ajattelemiseen. Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori Thomas Hylland Eriksen kirjoittaa, että “rakennamme itsellemme yhteiskuntaa, jossa ei pysty ajattelemaan kuin pätkittäisiä ajatuksia.”

Lyhyiden ajatusten aika on demokraattista aikaa: melkein kaikki kykenevät vastaanottamaan ja tuottamaan lyhyitä ajatuksia paitsi ne, joille lyhyetkin ovat liian pitkiä. Lyhyiden ajatusten aikakaudella kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat sittenkin tasa-arvoisempia kuin toiset. Uusi luokkajako erottaa yhä selkeämmin omaksi ryhmäkseen ne, jotka arjen paineesta huolimatta pystyvät omaehtoisesti hankkimaan oppimiskokemuksia ja ajattelemaan pitkiä ajatuksia. Toisaalle jäävät ne, jotka eivät jaksa, jotka tyytyvät eineselämyksiin, valmistietoon ja yliannosteltuun television töllöttämiseen.

Eliitti muodostuu ennen muuta ihmisistä, joilla on kyky tuottaa ja vastaanottaa itsenäisesti myös pitkiä ajatuksia. Suomi pärjää vain, jos kansastakin tulee eliittiä. Tämä on koulutusjärjestelmämme haaste pähkinänkuoressa.

Nykytilanne on huolestuttava. Pitkien ajatusten eliitin etäisyys lyhyiden ajatusten (ja yhä pitempien vöiden) kansasta on suuri. Muodollisesti hyvästä koulutustasostamme huolimatta pitkien ajatusten eliitti on surkean pieni. Jo kansallisfilosofimme J. V. Snellman tiesi, miten itsenäisiä ajattelijoita ei ainakaan synnytetä: läksynlukijain otteella. Jos Snellman eläisi nyt, hän varottaisi kansakuntaa myös television turruttavasta vaikutuksesta ja pätkäajattelun turmiollisuudesta.

Kokonaan toinen asia on, että pitkistä ajatuksista ja ajatusprosesseista pitää tarvittaessa pystyä kertomaan lyhyesti. Tässä on eliitillä jatkuvasti parannettavaa — ja pysyvä kansanvalistustehtävä: kun oikein napakasti kirjoittaa pitkien ajatusten iloista, yksi jos toinen saattaa innostua niitä kokeilemaan.

(Teoksesta: Koski, Jussi T. 2008. Arkiähky — Taudinkuvaa & ajankuvaa. Helsinki: Kirjapaja.)